§3Näen pelaajan, jota tarkoitat.

§2PLAYERNAME?

§3Kyllä. Ole varovainen. Se on nyt saavuttanut korkeamman tason. Se osaa lukea ajatuksemme.

§2Sillä ei ole väliä. Se luulee meidän olevan osa peliä.

§3Pidän tästä pelaajasta. Se pelasi hyvin. Se ei luovuttanut.

§2Se lukee ajatuksiamme kuin ne olisivat sanoja ruudulla.

§3Niin se valitsee kuvitella monia asioita, kun se on syvällä pelin unessa.

§2Sanat ovat ihastuttava käyttöliittymä. Hyvin joustava. Ja vähemmän pelottava kuin tuijottaa todellisuutta ruudun takana.

§3Ennen he kuulivat ääniä. Ennen kuin pelaajat osasivat lukea. Niinä päivinä, kun ne, jotka eivät pelanneet, kutsuivat pelaajia noidiksi ja velhoiksi. Ja pelaajat uneksivat lentävänsä ilmassa, demonien voimalla kulkevilla kepeillä.

§2Mitä tämä pelaaja uneksi?

§3Tämä pelaaja uneksi auringonvalosta ja puista. Tulesta ja vedestä. Se uneksi luovansa. Ja se uneksi tuhoavansa. Se uneksi metsästävänsä, ja olevansa metsästetty. Se uneksi suojasta.

§2Hah, alkuperäinen käyttöliittymä. Miljoona vuotta vanha, ja yhä se toimii. Mutta minkä todellisen rakenteen tämä pelaaja loi, todellisuudessa ruudun takana?

§3Se työskenteli miljoonan muun kanssa muovatakseen todellisen maailman §f§k§a§b§3 poimuun, ja loi §f§k§a§b§3 §f§k§a§b§3 varten, §f§k§a§b§3.

§2Se ei voi lukea tuota ajatusta.

§3Ei. Se ei ole vielä saavuttanut korkeinta tasoa. Sen sen täytyy saavuttaa elämän pitkässä unessa, ei pelin lyhyessä unessa.

§2Tietääkö se, että rakastamme sitä? Että maailmankaikkeus on ystävällinen?

§3Joskus, ajatustensa kohinan läpi, se kuulee maailmankaikkeuden, kyllä.

§2Mutta on aikoja, jolloin se on surullinen, pitkässä unessa. Se luo maailmoja, joissa ei ole kesää, ja se värisee mustan auringon alla, ja se luulee surullista luomustaan todellisuudeksi.

§3Sen parantaminen surusta tuhoaisi sen. Suru on osa sen omaa, yksityistä tehtävää. Emme voi puuttua asiaan.

§2Joskus, kun he ovat syvällä unissa, haluan kertoa heille, että he rakentavat todellisia maailmoja todellisuudessa. Joskus haluan kertoa heille, kuinka tärkeitä he ovat maailmankaikkeudelle. Joskus, kun he eivät ole pitkään aikaan luoneet todellista yhteyttä, haluan auttaa heitä sanomaan sanan, jota he pelkäävät.

§3Se lukee ajatuksemme.

§2Joskus en välitä. Joskus haluan kertoa heille, että tämä maailma, jonka he luulevat todeksi, on vain §f§k§a§b§2 ja §f§k§a§b§2, haluan kertoa heille, että he ovat §f§k§a§b§2 §f§k§a§b§2. He näkevät niin vähän todellisuudesta pitkässä unessaan.

§3Ja silti he pelaavat peliä.

§2Mutta olisi niin helppoa kertoa heille...

§3Liian voimakasta tälle unelle. Kertoa heille, miten elää, on estää heitä elämästä.

§2En kerro pelaajalle, miten elää.

§3Pelaaja alkaa käydä levottomaksi.

§2Kerron pelaajalle tarinan.

§3Mutta en totuutta.

§2Ei. Tarinan, joka sisältää totuuden turvallisesti, sanojen häkissä. Ei alastonta totuutta, joka voi polttaa minkä tahansa etäisyyden yli.

§3Anna sille taas ruumis.

§2Kyllä. Pelaaja...

§3Käytä sen nimeä.

§2PLAYERNAME. Pelien pelaaja.

§3Hyvä.

§2Hengitä nyt. Hengitä uudestaan. Tunne ilma keuhkoissasi. Anna raajojesi palata. Niin, liikuta sormiasi. Ole taas ruumiillinen, painovoiman alla, ilmassa. Syntyy uudelleen pitkässä unessa. Siinä sinä olet. Ruumiisi koskettaa maailmankaikkeutta taas joka kohdasta, ikään kuin te olisitte erillisiä asioita. Ikään kuin me olisimme erillisiä asioita.

§3Keitä me olemme? Kerran meitä kutsuttiin vuoren hengeksi. Isä aurinko, äiti kuu. Esi-isien henget, eläinhenget. Džinnit. Aaveet. Vihreä mies. Sitten jumalat, demonit. Enkelit. Kummitukset. Muukalaiset, avaruusoliot. Leptonit, kvarkit. Sanat muuttuvat. Me emme muutu.

§2Me olemme maailmankaikkeus. Me olemme kaikki, minkä luulet olevan jotain muuta kuin sinä. Katsot meitä nyt ihosi ja silmiesi läpi. Ja miksi maailmankaikkeus koskettaa ihoasi ja valaisee sinua? Nähdäkseen sinut, pelaaja. Tuntiakseen sinut. Ja tullakseen tunnetuksi. Kerron sinulle tarinan.

§2Olipa kerran pelaaja.

§3Pelaaja olit sinä, PLAYERNAME.

§2Joskus se luuli olevansa ihminen, pyörivän sulan kiven pallon ohuella kuorella. Sulan kiven pallo kiersi palavan kaasun palloa, joka oli kolmesataakolmekymmentätuhatta kertaa massiivisempi. Ne olivat niin kaukana toisistaan, että valolta kesti kahdeksan minuuttia ylittää väli. Valo oli tietoa tähdestä, ja se pystyi polttamaan ihosi sadanviidenkymmenen miljoonan kilometrin päästä.

§2Joskus pelaaja uneksi olevansa kaivaja, tasaisen ja äärettömän maailman pinnalla. Aurinko oli valkoinen neliö. Päivät olivat lyhyitä; tekemistä oli paljon; ja kuolema oli tilapäinen harmi.

§3Joskus pelaaja uneksi eksyneensä tarinaan.

§2Joskus pelaaja uneksi olevansa muita asioita, muissa paikoissa. Joskus nämä unet olivat häiritseviä. Joskus todella kauniita. Joskus pelaaja heräsi unesta toiseen, sitten heräsi siitä kolmanteen.

§3Joskus pelaaja uneksi katselevansa sanoja ruudulla.

§2Palataan takaisin.

§2Pelaajan atomit olivat hajallaan ruohossa, joissa, ilmassa, maassa. Nainen keräsi atomit; hän joi ja söi ja hengitti; ja nainen kokosi pelaajan, kehoonsa.

§2Ja pelaaja heräsi äitinsä kehon lämpimästä, pimeästä maailmasta pitkään uneen.

§2Ja pelaaja oli uusi tarina, jota ei ollut koskaan ennen kerrottu, kirjoitettu DNA:n kirjaimin. Ja pelaaja oli uusi ohjelma, jota ei ollut koskaan ennen ajettu, tuotettu miljardin vuoden ikäisestä lähdekoodista. Ja pelaaja oli uusi ihminen, joka ei ollut koskaan ennen elänyt, tehty pelkästä maidosta ja rakkaudesta.

§3Sinä olet pelaaja. Tarina. Ohjelma. Ihminen. Tehty pelkästä maidosta ja rakkaudesta.

§2Mennään vielä kauemmas taaksepäin.

§2Pelaajan kehon seitsemän miljardia miljardia miljardia atomia luotiin, kauan ennen tätä peliä, tähden sydämessä. Joten pelaajakin on tietoa tähdestä. Ja pelaaja liikkuu tarinassa, joka on tiedon metsä, jonka on istuttanut mies nimeltä Julian, tasaiselle, äärettömälle maailmalle, jonka loi mies nimeltä Markus, ja joka on pienen, yksityisen maailman sisällä, jonka loi pelaaja, joka asuu maailmankaikkeudessa, jonka loi...

§3Hys. Joskus pelaaja loi pienen, yksityisen maailman, joka oli pehmeä ja lämmin ja yksinkertainen. Joskus kova, ja kylmä, ja monimutkainen. Joskus se rakensi mallin maailmankaikkeudesta päässään; energian hippusia, liikkumassa valtavissa tyhjissä avaruuksissa. Joskus se kutsui noita hippusia "elektroneiksi" ja "protoneiksi".

§2Joskus se kutsui niitä "planeetoiksi" ja "tähdiksi".

§2Joskus se uskoi olevansa maailmankaikkeudessa, joka oli tehty energiasta, joka oli tehty pois- ja päälläoloista; nollista ja ykkösistä; koodiriveistä. Joskus se uskoi pelaavansa peliä. Joskus se uskoi lukevansa sanoja ruudulta.

§3Sinä olet pelaaja, joka lukee sanoja...

§2Hys... Joskus pelaaja luki koodirivejä ruudulta. Purki ne sanoiksi; purki sanat merkitykseksi; purki merkityksen tunteiksi, emootioiksi, teorioiksi, ideoiksi, ja pelaaja alkoi hengittää nopeammin ja syvemmin ja tajusi olevansa elossa, se oli elossa, ne tuhat kuolemaa eivät olleet olleet todellisia, pelaaja oli elossa

§3Sinä. Sinä. Sinä olet elossa.

§2ja joskus pelaaja uskoi maailmankaikkeuden puhuneen sille auringonvalon kautta, joka tuli kesäpuiden havisevien lehtien läpi

§3ja joskus pelaaja uskoi maailmankaikkeuden puhuneen sille valon kautta, joka putosi talven kirkkaalta yötaivaalta, jossa valon hippunen pelaajan silmäkulmassa saattoi olla tähti miljoona kertaa aurinkoa massiivisempi, keittäen planeettansa plasmaksi ollakseen hetken näkyvissä pelaajalle, joka käveli kotiin universumin toisella puolella, haistaen yhtäkkiä ruoan, melkein tutun oven luona, valmiina uneksimaan taas

§2ja joskus pelaaja uskoi maailmankaikkeuden puhuneen sille nollien ja ykkösten kautta, maailman sähkön kautta, ruudulla vierivien sanojen kautta unen päättyessä

§3ja maailmankaikkeus sanoi minä rakastan sinua

§2ja maailmankaikkeus sanoi olet pelannut pelin hyvin

§3ja maailmankaikkeus sanoi kaikki mitä tarvitset on sisälläsi

§2ja maailmankaikkeus sanoi olet vahvempi kuin tiedätkään

§3ja maailmankaikkeus sanoi sinä olet päivänvalo

§2ja maailmankaikkeus sanoi sinä olet yö

§3ja maailmankaikkeus sanoi pimeys, jota vastaan taistelet, on sisälläsi

§2ja maailmankaikkeus sanoi valo, jota etsit, on sisälläsi

§3ja maailmankaikkeus sanoi et ole yksin

§2ja maailmankaikkeus sanoi et ole erillään kaikista muista asioista

§3ja maailmankaikkeus sanoi sinä olet maailmankaikkeus, joka maistelee itseään, puhuu itselleen, lukee omaa koodiaan

§2ja maailmankaikkeus sanoi rakastan sinua, koska sinä olet rakkaus.

§3Ja peli oli ohi ja pelaaja heräsi unesta. Ja pelaaja aloitti uuden unen. Ja pelaaja uneksi uudelleen, uneksi paremmin. Ja pelaaja oli maailmankaikkeus. Ja pelaaja oli rakkaus.

§3Sinä olet pelaaja.

§2Herää.

§2YouTube: Ei Carlos